Ulvomäen parsonrussellinterrierit

Kävimme tutustumassa Cruftsin koiranäyttelyyn Birminghamissa. Näyttely on pidetty jo vuodesta 1891 alkaen ja siitä on muodostunut eräänlainen koiranäyttelyiden "Roll Royce" mikäli tämän moinen vertaus voidaan tehdä koiranäyttelystä.


	Tässä kirjoitetaan lähtöselvityspapereita Helsinki-Vantaan kentän rahtiterminaalissa ja tähän mennessä oli jo tapahtunut melko paljon... Lähteminen oli pitkän harkinnan tulos, ensin oli ilmoittauduttava ja senkin jälkeen oli vielä pitkä pohdinta miten ja kuinka ja kenen kanssa matka tehdään. Minä olin pitkään ainoastaan kotiin jäävän Alman hoitajan roolissa. Ilmeisesti muutuin tarpeelliseksi vasta kun ehdotin autonvuokraamista, tai niin ainakin luulen.
	Lento meni ilman kommelluksia ja lennon jälkeen ensin haettiin auto ja sen jälkeen mentiin hakemaan koiraa, mutta yllätys yllätys. Rahdituksessa todettiin että ei ole koira tullut vielä ja odotettiin papereita. Tässä vaiheessa alkoi odottavan aika tuntua pitkältä ja kaikenlaisia sadatuksia putoili lähinnä Riitan suusta. Näitä en tässä toista mutta kaikki jotka ovat joskus törmänneet Tintti sarjakuvaan pääsevät käsitykseen kun vertaa kielenkäyttöä kapteeni Haddockin tapaan sadatella. Omasta puolesta yltiöoptimistina uskoin että kaikki päättyy hyvin.
	Kuvailin siis kaikessa rauhassa vuokra-autoamme ja muuta ympärillä olevaa. Tosin rahtiterminaalissa on virikkeitä aika vähän. Viimein sitten rahtiterminaalin väki vaivautui liikuttamaan takapuoltaan edes kurkkiakseen rahtipapereita, ja "yllätyksekseen" ne löysivätkin. Papereiden löytymisen jälkeen matka jatkui kohti Animal Reception Centeriä.
	Täällä oli palvelu ripeää ja koira tuli tervehtimään ihan vapaana. Virkailija ei ilmeisesti katsonut tarpeelliseksi kanniskella koiraa boxissa vaan antoi koiran kulkea vapaana ja toi pelkän boxin meille. Kiitettiin ja jatkettiin eteenpäin. Oli vuorossa toisten matkalaisten noutaminen. He olivat tulleet myöhemmin lähtevällä koneella. Meillä nämä järjestelyt olivat kestäneet sen aikaa ettei tarvinnut yhtään odotella.
	Kentältä lähdettiin sitten joillakin karttaprinteillä etenemään kohti Birminghamia. Ensin ajettiin sujuvasti jonkin matkaa kehätietä väärään suuntaan. Sitten arvottiin lisää ja lopulta löydettiin oikealle tielle. Tietenkin niin että tähän väärään suuntaan mennessä oli hillitön väenpaljous matkalla samaan suuntaan, toisen suunnan kaistojen ollessa täysin tyhjiä;-)

	Ja yleensä tuli pidettyä kädet ratissakin, tässä kohtaa ollaan pysähdyksissä ruuhkassa. Illalla saavuttiin suhteellisen vähällä etsinällä hotelille joka aamun valjettua näytti etupihasta katsottuna tältä.
	Kohteliaat engelsmannit olivat tehneet ovipielien istutuksiin hieman virityksiä näyttelyvieraita ajatellen. Istutukset oli ympäröity jollakin valkealla jauheella, ilmeisesti jollakin joka sitoo "puskienkasteluainetta".

	Joukkuemme selvisi sisälle ilman kommelluksia, tilat olivat isot, koiria paljon. Mutta siitä huolimatta ei sisääntulossa ollut ahdasta. Tämä tuntui mukavalta muutokselta kotimaiseen menoon nähden.

	Oltiin ajoissa näyttelypaikalla ja saatiin hyvin kuvattua myyntikojujen ja myytävien tavaroiden paljoutta. Erityisen paljon oli tarjolla koriste-esineitä jotka olivat laadukkaan näköisiä.
	Meitä oli etukäteen valistettu että koirilla on jonkinlainen penkki millä sitten pitää olla. No tämän moiseen pilttuuseen sitten mentiin, nämä olivat etukäteen numeroituja Yllättävän paljon kiinnostusta herätti "erilainen" epeli. erilainen sillä että vaikka oltiinkin Jaskan isien mailla niin pitkähäntäisenä Jaska herätti kiinnostusta täällä rodun kotimaassa. monet ihmiset halusivat ottaa kuvan Jaskasta.

	Naapuriin tuli koira joka oli myös tottunut poseeraamaan, poseerasi aika paljon sekä sylissä että myös koppinsa katolla.
	Rodun kotimaassa nähtiin tietenkin myös itse pastorin kipsikuva.
	itse näyttelysuoritus oli aika nopeasti ohi. Tuomari kurkki, katseli ja kyseli. Ja sijoitusta ei tässä kovatasoisessa näyttelyssä tullut.
	Varsinaisen esiintymisen ollessa ohi voitiin keskittyä muihin huveihin, tässä on menossa juoksumaton testaus. Varmaan sopii suurkaupunkiin. Pienemmissä kaupungeissa on metsän polut ja muut ulkoilureitit mukavampia. Tosin tuossakin laitteessa on nyt tullut kokeiltua. "Ei se mitään mahdottoman vaikeaa ollut, makkaraa satoi koko ajan suoraan suuhun. Olin siinä vähän juoksevinani." -Jaskan ajatelmia-
	Lähtiessämme takaisin Lontoota kohti oli joukkomme vahvistunut yhdellä koiralla. Arvalla voitettu labbari vahvisti takapenkin ahtautta. Jälleen sitten mentiin vasemmalla puolella ajaen, matkalla nähtiin muka niitä kuulua nummiakin. Tosin paljastui enemmän tarkistellessa että nummi oli kaatopaikka ja "lammas" oli kaatopaikalla oleva muovikassi tai jokin muu vaalea esine. Vaan sattuuhan sitä, kohti Lontoota mentiin.
	Ja Lontooseen saavuttiin, karttana oli metrokartta. Sitä käyttäen etsittiin matkaseuran hotelli.
	Hotelli löytyi ja purettiin osa tavaroista sekä matkassa ollut toinen koira tänne. Hotelli ja hotellin ympäristö oli hyvinkin sellainen tyypillinen englantilainen hotellirakennus, kaksikerroksinen talo jossa sisään käynti suoraan kadulta.

	Omaa hotellia etsiessä etsittiin hetken mielessämme samanmoista idyllistä pientä hotellia johon matkaseuramme jäivät. Vaan vasta kun ajoimme tämän rakennuksen ohi valkeni että sehän on meidän hotelli. No pienen kiertelyn jälkeen päästiin kätevästi perille pihaan asti.
	Pieni kiertely tarkoitti sitä että kävimme illalla katsomassa neonvalojen loistetta Piccadilly Circuksella. Liikennettä oli kohtalaisesti, tämä kuva on aamupäivältä jolloin siellä oli hyvin rauhallista.
	No päivällä päiväkävelyllä alkoi jossakin vaiheessa "luonto kutsumaan" vaan ei meinannut löytyä oikein paikkaa mihin kyykistyisi.
	No löytyihän sitten Green Parkin hevosajorata jossa oli sen verran kotoista että hommat sai hoidettua.
	Kotimatka alkaa olla aluillaan tässä kuvassa. Vuokra-auto on luovutettu ja istutaan lentokentälle vievässä bussissa.
	Lähtömme viivästyi jonkin verran, teknisistä syistä mutta pääsimme kuitenkin matkaan.
	Kotiin tultiin keskellä yötä, ilman tappioita.